Zetor 25 A

Zetorista on moneksi

Pälkäneellä Pälkäneveden Ratasaaressa on ollut menestyksekkäässä toiminnassa oma pienoisvoimalaitos. Se oli käytössä vuosina 1967-1988. Oma voimalaitos rakennettiin, koska saaressa ei siihen aikaan ollut sähköä, ja liittymä valtakunnanverkosta olisi ollut järjettömän kallis. Laitoksen suunnitteli ja toteutti Pentti Toija, tilaajana oli saaressa asuva Lehtelän tilan omistaja Matti Sulamaa.

Toija ja Sulamaa saivat ajatuksen oman voimalaitoksen rakentamisesta, sillä sähköä tarvittiin kotitalouskoneisiin sekä rakennusten lämmittämiseen. Voimalaitos, jonka teho oli 6kW, päätettiin rakentaa Lehtelän tilan entiseen perunakuoppaan. Miehet tekivät laskelmia, joiden perusteella kaikkiin lämmitettäviin rakennuksiin saatiin tuotettu sähköenergia helposti siirrettyä ilmajohtoja pitkin. Lisäksi sähköä laskettiin tulevan niin reilusti, että sitä riittäisi myös naapuriin Niilo Salmiselle. Sähköverkon laajuudeksi tuli siten vajaan kilometrin säteinen 60 asteinen segmentti.

Pentti Toijan idean peruskonseptina oli vesijäähdytteinen dieselmoottori voimanlähteenä, 6-8 Kwa:n generaattori sähkövirran tuottajana, jäähdytysvesi lämpöeristetyissä putkissa kiertämään valittuja rakennuksia ja kolme nestesäiliötä polttoainehuoltoa varten. Jakeluverkko ns. puistokaapelina eli pylväissä, jännite 220 V.

Kun läheisen Ylikartanon tilan maataloustraktori merkkiä Zetor, vuosimallia 1953, tuli niin sanotusti loppuun ajetuksi, eikä sillä juurikaan ollut vaihtoarvoa uushankinnassa, saatiin siitä sopiva 25 hv dieselmoottori hankkeen käyttöön. Moottorin hankintahinta oli 50 silloista markkaa. Koneeseen oli kuitenkin hankittava uudet sylinteriputket, männät renkaineen sekä kampiakselin tiivisteet yms. Moottorin lisäksi valmiina löytyi jostain vanha, mutta kunnostuskelpoinen generaattori.

Se oli kolmivaiheinen Strömberg, 380 V, teholtaan 6,0 KWa, 1500 kierr/min. Kunnostustöissä generaattori käämitettiin uudelleen ja siihen vaihdettiin uudet hiilet jne. Kaiken muun laitteiston (mm. lämmönvaihdin lämmön talteenottoa varten sekä tarvittavat lisäjäähdytyslaitteet) Pentti Toija suunnitteli ja rakensi itse.

Lämpöeristetyt vesijohtoputket kaivettiin noin puolen metrin syvyyteen maan alle, tarvittavat radiaattorit eli lämpöpatterit hankittiin ja asennettiin paikoilleen. Lämmitysveden kierto tapahtui pienen pumpun avulla. Kaikki voimalan rakennusosat piti kuljettaa saareen paikalle useissa erissä, yleensä Pentti Toijan omalla moottoriveneellä.

Kaikkiaan asennustyö vei usean kuukauden ajan. Laitos valmistui ja käynnistettiin 16.6.1967. Alunperin oli ajateltu, että moottorin alkuperäisillä sylinteriputkilla ja männillä olisi pärjätty, mutta uudet piti vaihtaa jo lokakuulla. Sähköjohtojen vedon ja asennuksen suorittivat ammattitaitoiset sähköasentajat.

Kun laitos viimein suunnittelu- ja asennusvaiheiden jälkeen saatiin käyntiin 1967, tuli se käyneeksi saaressa yhtäjaksoisesti kaiken kaikkiaan seitsemän vuotta ja kolme kuukautta. Vain kolme kertaa vuodessa voimalaitos pysäytettiin lyhyesti huoltotoimia varten. Käyntiaikana polttoainetta kului noin 8000 litraa vuodessa, voiteluöljyä kolmesti vuodessa 20 litraa ja lisäksi aika-ajoin suodattimia, suuttimia, jousia yms. Merkittävin kuluerä oli polttoaine.

Koska vuonna 1973 tapahtui raakaöljyn maailmanmarkkinahintojen dramaattinen nousu ja lyhyessä ajassa polttoaineen hintataso kolminkertaistui, päätti tilan omistaja Sulamaa lopettaa laitoksen ympärivuotisen käytön turhauttavan suurien polttoainelaskujen välttämiseksi. Laitos siirrettiin vain kesäkäyttöön.

Laitos pysähtyi polttoöljyn loputtua 11. syyskuuta 1974. Hauskana yksityiskohtana tarkasti pidetty huoltokirja kertoo, että laitos kuitenkin vielä käynnistettiin 4.10. klo 16.32 Olli Sulamaan hankkimilla "eväillä" (400 litraa). 16.10. huoltokirja toteaa lakonisesti "Ollin eväät lopussa".

Yleisenä huomiona todettiin myös, että kun laitos kävi koko ajan, oli erilaisia kuluma-, korroosioitumis- ja varaosatarveilmiöitä vähemmän kuin sitten osavuotisen käyttöjakson aikana.

Vuonna 1976 laitos pysähtyi marraskuun illan hämärässä. Naapurissa Salmisen emäntä Liisa oli leipomistouhuissa, ja yhtäkkiä piti hakea kynttilänpätkää rieskojen tarkkailuun. Isäntä Niilo naureskeli. Aamulla Niilo puolestaan laittoi vanhasta muistista sähköpartakoneen töpselin seinään, ja emäntä sai vuorostaan naurut.

Kesäkäyttöisenä voimalaitos palveli vuosina 1975-1988. Voimala pysähtyi viimeisen kerran 10.10.1988. Kaikkiaan käyttövuosia kertyi 21, ja huoltokirjan mukaan käyttötunteja noin 88 920. Sähköä tuotettiin kaikkiaan 100 100 kWh. Kun vielä ajatellaan Zetorin moottorin alkuaikoja, jolloin se toimi Ylikartanossa maataloustyössä, voidaan todeta Zetorin moottorin käyneen pitkälti yli 100 000 tuntia.

Kyseinen Zetorin moottori on edelleen olemassa v.2006, pälkäneläisen romumiehen laanin uumenissa. Valitettavasti kuvaa emme kyselyistä huolimatta saaneet, ehkäpä laanin raivaustyöt moottorin ympäriltä olivat ylivoimaiset?

Tekstin kirjoittivat alunperin Ilkka Sulamaa ja Pentti Toija Pälkäneen Joulu 2006 -lehteen. Zetoristi-lehteen tekstin referoi Nina Ahonen.

Julkaistu Nina Ahosen ja Pentti Toijan luvalla 11-08-2014





Pääsivulle, Back to Mainpage